Plösö

Mulla on vuorokausirytmit viturallaan. Voisin vaan nukkua kokoajan, vuorokauden ympäri. Oon yrittänyt mennä iltaisin nukkumaan ennen puoltayötä, mutta siitä riippumatta, oon herännyt vasta 15-16 iltapäivällä.  Ja koko ilta on mennyt syödessä.

Jokapäivä mä teen päätöksen, että nyt loppu! Nyt mä lopetan tän omalla mielellä ja keholla pelleilyn ja alan elää terveellisesti ja välittämään itsestäni. Ja perheestäni! Tästä mun toiminnasta kärsii koko perhe.

Silti tänäänkin  oon syönyt vaikka ja mitä. Pizzaa, keksejä, kermaa.
Mä en ole tarpeeks vahva vastustamaan kiusauksia. Ja jos jonain päivänä onnistunkin olemaan ostamatta karkkia ja muuta höttöä, niin keksin kyllä kotona jotain muuta mussutettavaa. Se voi olla ihan mitä tahansa. Raakaa makaronia tai raakoja perunoita. Ihan mitä tahansa.  Äskenkin vetäsin 6 kpl banaaneja ja 0,5l kermaa.

Mä en jaksa enää taistella itseäni vastaan. Joinain päivinä mä luovutan ihan täysin, ja syön luvan kanssa ihan mitä haluan. Joinain päivivä taistelen ja yritän parhaani, mutta silti illalla huomaan, että oon päivän aikana syönyt monen ihmisen edestä.

Moni varmasti ajattelee, että "ota vaan itsees niskasta kiinni plösö! Painu lenkille äläkä valita siinä!"

Niin  mä itsekin ajattelen. Mutta kun mä en vain pysty. Yritän yritän ja yritän. Joka aamu, joka päivä ja joka ilta. Ja niiin monesti itken itseäni. Sitä kuinka mä oon joutunut tähän kierteeseen. Ja miksi? Miksen pysty lopettamaan?

Huomenna me lähdetään miehen ja lasten kanssa lomalle, Juhannuksen viettoon. Toivon, että sosiaalisesta paineesta saisin kasattua itseni ja pystyisin olemaan juhannuksenajan ahmimatta.

Toivon, että lomalta palattuani mulla olis edes jotain positiivista kerrottavaa.

Kaikesta huolimatta, toivotan kaikille rentouttavaa ja onnellista juhannusta.