Kesäloma

Juhannus meni ihan okei. Oltiin sukulaisten luona muutama päivä ja sorruin ahmimaan vain kerran. Istuttiin jokapäivä paljon autossa, kun ajettiin sukulaisilta toisille. Yhtenä päivänä olin vaan jotenkin niin väsynyt, etten kestäny sitä oloa. Niinpä pysähdyin huoltoasemalle ja ostin ison kasan karkkia. Käskin miehen rattiin ja istuin pelkääjänpaikalla mussuttamassa.. Kolme isoa pussia karkkia. Lapset nukkui takapenkillä.

Muuten mun oleminen oli aika rauhallista ja alakuloista. Nukuin paljon, enkä kokenut oloani oikein hyväksi mitenkäänpäin. En jaksanut olla sosiaalinen ja mua itketti paljon.

Ja niin mua itkettää vieläkin. Nää pari päivää kotona on ollu raskaita mutta ihania. Lapset ja mies on kesälomalla ja nautin tosi paljon niiden seurasta. On ihanaa kun kotona on ääntä ja elämää, sen tavallisen hiljaisen ja masentavan arjen sijaan. Yleensä istun yksin kotona kaiketpäivät ja oon tosi masentunut ja surullinen. Mies on töissä, esikoinen koulussa ja nuorempi päiväkodissa. Näinä parina päivänä en oo ollut niin masentunut, mutta väsynyt kylläkin.

Eilinen päivä meni hyvin. Päätin, etten enää syö tietokoneen ääressä mitään. Mutta muuten annoin itelleni luvan syödä senverran kun nälkä on. Ruokailut pysyi kohtuudessa, ja olin illalla nukkumaanmennessä tyytyväinen päivään.

Tänään on mennyt taas huonommin. Koko päivä ollaan oltu ulkona ja kierretty kaupoilla jne. En muistanut oikein syödä mitään. Illalla olin niin väsynyt ja nälkäinen, että kun käytiin ostarilla hakemassa hedelmiä, nappasin samalla matkaani monta säkkiä karkkeja ja sipsejä. Mies yritti sanoa, ettei mun kannata ottaa niitä, ja mä hermostuin sille ihan täysin. Haistattelin sille kovaan ääneen ja lampsin jonosta pois. Sen täytyi olla miehelle tosi nolo tilanne :( Harmittaa ja hävettää koko juttu. Kuinka mä en osannut hillitä itteäni, aikuinen ihminen. Lisäks mä pistin miehen syyksi koko homman ja painelin viereiseen kotipizzaan hakemaan pizzaa. Ihan vaan siksi, että mua suututti, kun mies puuttui mun syömisiin.

Miks mun väsymys, suuttuminen ja muut tunteet aina ilmenee syömisenä. Mä syön suruun, syön iloon, syön stressiin ja tylsyyteen.

Tämä ilta on mennyt taas syödessä. Itkettää ja inhoan itteeni. Koko maailma tuntuu niin pahalta paikalta, etten kestä. Ahdistaa ja kauhea kuolemanpelko. Mietin vaan, kuinka epäonnistunut mä oon kaikessa. Kuinka surkea Äiti ja puoliso mä olen.

Kuinka erilainen tämäkin päivä olis voinut olla. Jos mä vaan osaisin olla hyvä.