Nukuin viime "yönä" 16 tuntia. Menin eilen aikaisin nukkumaan ja heräsin iltapäivällä, kun mies ja lapset tuli kotiin. Kiukuttelin koko illan, jostainsyystä olin tosi pahalla tuulella. Illalla kävin kaupassa ja kun lapset meni nukkumaan aloitin syömisen.
Nyt, kello kaksi yöllä. Istun tässä oksennukselta haisten, naama turvoksissa ja inhoan itseäni. Inhoan jokaikistä senttiä itsessäni. Inhoan mun isoja jalkoja, pulleaa vatsaa, roikkuvia rintoja, lihavia käsivarsia ja pyöreää päätä. Mä inhoan mun temperamenttia, rumaa kielenkäyttöä, kouluttamatonta aivokoppaa ja luovuttajan luonnetta.
Mulla on toivoton olo. Mä en onnistu missään. Mä en onnistu edes bulimiassa.
Mä olen liian lihava bulimikoksi. Vaikka mä oksennan päivittäin, silti mun paino vaan nousee kokoajan ja mulla on ylipainoa jo niin paljon, että liikkuminen on hankalaa. Ihan todella. Lääkärikin on enemmän huolissaan mun painosta, kun mun syömishäiriöstä.
Selviänkö mä tästä ikinä. Syönkö mä itseni hengiltä.
Upeaa, että oot alkanut pitää blogia. Mullakin on aikamoista anoreksia ja bulimia kierrettä tää mun elämä. Tuntuu, ettei normaali elämää lainkaan. Mulla ite on ollut paras keino pitää itseni kiireisenä. Onko sulla jotain harrastusta? Voisit vaikka alkaa käymään kuntosalin ryhmäliikunnassa? Ja jos tuntuu että kaikki kattoo ku oon niin läski, niin eieiei. Jostain on alotettava. Tai sitten keksit lasten kanssa jonkun harrastuksen? Semmoisen jossa mietteet ei ole ruoassa. Tiedän että se on ihan mahdotonta lähteä vaikka lenkille kun päässä on vaan se ajatus, että kaikki karkit heti mulle nyt. Mutta joku harrastus voisi oikeesti auttaa. Onko sulla lääkkee
VastaaPoistaMoikka -anonyymi- :)
VastaaPoistaJoo mä ajattelin, että tää blogin pitäminen vois tehdä mulle ihan hyvää. Täällä voin märehtiä asioitani ihan rauhassa ja puhua asioista rehellisesti, mitään kaunistelematta. Ja mikä parasta, ehkä tätä joskus sattuu lukemaan joku sellainen, joka tietää mistä mä puhun. Joku joka ymmärtää mitä mulla on meneillään juuri nyt.
Mulla ei ole mitään harrastuksia. Oon aika pahasti erakoitunut, enkä käy missään. Mulla ei ole ystäviä, enkä juurikaan ole tekemisissä muiden kun oman perheen ja terapeutin kanssa. En jaksa ihmissuhteita just nyt. Olo on niin väsynyt ja turta.
Lääkitys on ollut melkein koko ikäni. Välillä on tehty muutoksia, mutta siis tänäpäivänäkin on todella vahva lääkitys päällä.
Ensi viikolla alkaa kesäloma muulla perheellä. Itsehän olen kuntoutustuella kotona ollut jo pitkään. Ehkä kesä piristää ja saan tehtyäkin jotakin. Toivon kovasti niin.